Ja oikean kuksan käsittelyssä EI käytetä öljyä, vaan se hierretään puunpalalla kiiltäväks se pinta. Kokeileppa joskus halkasta se kuksa puolen tunnin keittämisen jälkeen , ehkä sitte ymmärrät miks se vuorokausi on tarpeen. Laita kuksa täyteen kahvikuumaa vettä, ei siis kiehuvaa. Anna olla kaksi minuuttia ja kaada pois.
Pahin suola kuksasta liukenee kuumaan veteen. Suolavedessä keittäminen tappaa puusta jännitteet, siksi kuksassa on suolan maku. Anna kuksan kuivua vähintään kaksi tuntia, mieluummin vaikka . Kukaan ei kuitenkaan osaa kertoa, miksi. Jos käyttää kieltä kupin ulkopinnassa, voimakkaasta suolan mausta tietää, että kuksa on oikea.
Lasse Laulainen, kuksantekijä. Lähes vuotta kuksia valmistaneen Laulaisen mukaan aitoa kuksaa keitetään tekovaiheessa suolavedessä. Ehkä tärkein vaihe kuksan valmistuksessa on pahkasta sahatun raaka-aihion keittäminen suolavedessä.
Suola estää veden imeytymisen puun sisään ja vähentää siten valmiin astian halkeilua. Kuksa muotoillaan märkänä. Oikeassa pahkakuksassa syitä ei erota, sillä kuksa koverretaan vetämällä syistä kuksan sisältä.
Kun saa esim pihdeillä otteen ensimmäisistä syistä työ etenee helposti. Tuolloin puuaine irtoaa jouheasti syittäin eikä ole niin suurta vaaraa kuksan seinämän puhkeamisesta. Periaatteessa kuksaa ei tarvi pestä ollenkaan koska puu itsessään on antiseptistä ja jos se on suolassa keitetty niin ei bakteeritkaan viihdyy kuksassa.
Ensimmäisillä kerroilla kuksasta juodessa tulee kyllä suolan . Totta kai voi tehdä näin, toisaalta kuksan ulkokuori on parempi jättää repimättä, mutta ostettua lankku- kuksaa huonompi siitäei missään nimessä tule. Suolakyllästetyssä vedessä keittäminen takaa kuksan kestävyyden. Se valmistetaan puusta kovertamalla.
Oikeaoppinen ja kestävä kuksa tehdään käsityönä pahkasta. Markkinoilla ja matkamuistomyymälöissä on usein suorasta puusta valmistettuja kuksia, joissa näkyy koneellisen valmistuksen jälki. No ny on alkukäsittely tehty.
Pitä illalla ottaa ja puulla hinkata nua kuksat loppukiiltoon. Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja. Sanoisin, että oikean kuksan tekeminen vaatii taitoa: -Se että onko tämä minun kuksani oikea kuksa niin on makukysymys. Kestävä ja oikeaoppinen kuksa tehdään käsityönä pahkasta kiskomalla, ei kovertamalla. Kiskomalla tehtyjä pahkakuksia on nykyään hyvin vaikea löytää, koska koneellinen . Annetaanko kuksan kuivua keittämisen jälkeen vai kannattaako työstää märkänä ? Valmiin kuksan ajattelin kyllästää pellavaöljyllä, koska siitä minulla on hyviä kokemuksia puun kanssa.
Mutta pitäisikö kuksan olla täysin kuiva ennen öljyämistä, vai onko sille edullista, että suolavesikosteus jää kyllästämään puuta. Jos kuksaa täytyy lakata, on se todennäköisesti tehty huonosta suorasyisestä puusta, joka ei kesta kosteudenvaihteluita halkeamatta. Koitimme kerran tehdä ranteenpaksuisesta koivusta tuohikuorisia laseja sorvaamalla. Klikkaa kuvaa, kun haluat tarkemman kuvan. Pahkasta valmistettu pikkukuksa Koivun juuripuusta valmistettu kuksa Loimukoivuinen munakuppi.
Ohjeita kuksan valintaan. Parasta olisi valita sellainen . Uskon, että isosta pahkasta saa useamman kuksan sahaamalla sen heti palasiin ja keittämällä suolavedessä kuin, että odottaa iäisyyden ja antaa pahkan kuivua kokonaisena, sillä kokonaisena kuivuessa pahka tuppaa aina halkeilemaan, koska sisäosa on vielä märkä ja turvoksissa kun ulkopinta on jo . Selasin oman plokker -tilini esiripun taustaa ja muistin, että ylivoimaisesti eniten lukukertoja kerännyt kirjoitukseni on artikkelini ensimmäisen oman kuksani valmistamisesta. Kysymys kuuluu: Onko siis ikinä käyny mielessä että tekisit ite itellesi, tai vaikka kaverille lahjaksi, sen mystifioidun puuastian? Eilen oli vieraita yökylässä ja siinä sitten kaverin kans otettiin baarikaapista iso XO meukowi gognag puteli, kuksat ja avattiin, niin kaveri kysyy että eikö sitä juoda.
Jos taas pahkatuotteeseen halutaan luonnonreunat niin halkeilua voi välttää keittämällä pahkaa suolavedessä ja antamalla sen sitten olla . Sain lahjaksi kuksan , mutta mukana ei tullut mitään ohjeita sen käyttöönottamiseen taihi muuta yleisiä ohjeita. Pitäisikö uusi kuksa käsitellä jotenkin ennen käyttöönottoa? Meinaan vaan että puuveneetkin tuppaavat talven aikana rakoilemaan (kun kuivuvat), ja keväällä veneet laitetaan veteen . Ellen väärin muista, pahkaa keitetään suolavedessa, jotta syykerrokset irtoavat helpommin toisistaan. Perinteisessä työtavassa käytetään tarkoitukseen valmistettua käyrää veistotyökalua.
Kuitenkin kuvan kuksat näyttävät koneellisesti työstetyiltä? Yksilöllistä käsityötä, jossa on huomioitu yksittäisen .