Hätäisemmät pakuria keränneet voivat hoitaa kuivattamisen kasvikuivurissa tai uunissa alhaisessa lämpötilassa. Auringonvalon kuivausteho ei taida olla enää riittävä tähän aikaan vuodesta. Esimerkiksi pakuriteen keittäminen onnistuu huomattavasti nopeammin hienojakoisesta jauheesta kuin isoista palasista. Samasta syystä koen liian isojen pakurinpalasten hyödyntämisen teen keittämiseen. Hae metsästä pakurikääpä omista metsistäsi tai metsänomistajan luvalla ( pakurikäävän kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin).
Kääpää ei käytännössä voi sekoittaa. Ainut virhe, jonka pakurin käsittelyssä voi tehdä, on yleensä liian lyhyt kuivaaminen. Kääpien sisälle jää helposti kosteutta, . Puhdista pinta roskista ja poista pehmentynyt limamainen mustapinta ja tuohi.
Tässä näkyy puhdistettu kääpä ja irrotettu musta kuivempi pintaosa, joka on käyttökelpoista myös. Pilko pakuri kuivatusta varten pienempiin palasiin. Parhaan vaikutuksen saa, kun käytetään molempia osia yhdessä. Kuivattaa voisi auringossa, mutta voi myös sisällä saunassa, uunissa jne. Pakurikääpä tulee osata kuivattaa hyvin.
Laitan teen lasipulloon tai -purkkiin ja jääkaappiin säilöön. Otan sieltä sopivan kerta-annoksen ja yleensä lisään siihen kiehuvaa vettä. Se täytyy vain kuivattaa ilmavassa paikassa käytön jälkeen. Puhdista pinta roskista sekä poista pehmentynyt limamainen mustapinta ja tuohi.
Itse kuivatan sen siivilässä . Lue miten ja mitä kaikkea voit sillä. Uunissa kuivatus suoritetaan noin asteessa suuluukku hieman raollaan, jolloin kuivaminen kestää pari vuorokautta. Ne voi kuivattaa joko uunissa tai kuivurissa.
Kuivattuja kimpaleita voi säilyttää huonelämmössä . Entisajan saamelaiset käyttivät koivun rungossa kasvavaa mustaa pakuria kahvin korvikkeena, teenä ja rohtona. Se kannattaa pilkkoa ja jauhaa tuoreena ja pehmeänä ja kuivattaa sitten muruset laakeassa astiassa. Sitä on tavattu harvoin myös joissain muissa lehtipuissa, kuten pyökissä, jalavassa tai saarnissa. Muodoltaan epäsäännöllinen, rypylipintainen ja musta, hiiltyneen näköinen pakuri on helppo tunnistaa . Keskeisin syy pakurin murskaamiseen ja jauhamiseen on kuitenkin ehdottomasti pakurin kuivattamisen nopeutuminen ja mikrobiologisen laadun hallinnointi. Isot pakuripalat jäävät . Kuivattamisen jälkeen käävät vain tehosekoittimeen ja jauheeksi.
Sitten jauheesta voi tehdä teetä, lisätä jauhetta pirtelöihin tai ihan mihin vain. Vain mielikuvitus on rajana. Lähtisin käyttämään pakuri jauhetta aluksi noin 1tl päivässä.
PITÄÄ MUISTAA ETTÄ PAKURIKÄÄPÄ ON SIENI ELI JOS OLET . Kuivaaminen on tärkeää, jospa pakuria säilyttää kauemmin kuin muutaman vuorokauden. Kuiva pakuri onkin iisi murskata palasiksi esim. Joensuulainen Leena Calveley huomasi, että vuosia vaivannut anemia katosi hänen aloittuaan pakurikäävän käyttö. Siitä voidaan valmistaa ravitsevaa, lähes kahvin väristä, hyvin tummaa teetä. Aloittelijan kannattaa tutustua teehen pienillä annoksilla tai hauduttaa mietoa teetä.
Vahvan teen voimakas, sienimäinen tuoksu ja maku sopivat yhteen ruoan kanssa, joten . Sillä on pitkä käyttöhistoria perinteisessä kiinalaisessa ja venäläisessä kansanlääketieteessä, jossa sitä on käytetty mm. Winstonin mukaan pakurikääpä on kaikkein voimakkaimmat anti-syöpä- ominaisuudet omaava, koskaan löydetty lääkinnällinen sieni. Eli kuivatuskoneeseen tai uunissa kuivatus ja sitten jollakin jauhetaan?
Kotimaista pakurikääpää kerätään myyntiin vain murto-osa metsien kokonaismäärästä.